Miksi joogalla on raajat?

Miksi joogalla on raajat?

Systeemi on yhteenkuuluvien osien kokonaisuus. Se toimii itsenäisesti ja on suurempi kuin osiensa summa.

Juuri sinä olet tällainen kokonaisuus. Yksittäinen luusi tai lihaksesi saa merkityksen ainoastaan osana kokonaista ihmissysteemiä. Systeemistä irrotettu lihas on hyödyllinen korkeintaan petoeläimelle, joka mielellään sulattaisi sen osaksi omaa systeemiään. Systeemi ylläpitää itseään ja ainoastaan systeemi mahdollistaa elämän.

Jooga on tiede, jonka eteläaasialainen, Vedoista ammentava perinne on hionut huippuunsa vuosituhansien aikana. On olennaista ymmärtää, että samoin kuin ihminen, myös jooga on systeemi. Näin on mahdollista nähdä, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. On mahdotonta muuttaa yhtä osaa kehosta muuttamatta toista, samoin kuin on mahdotonta tehdä muutoksia mieleen vaikuttamatta samalla kehon toimintaan.

Perinteisesti jooga näkee ihmisen toisin kuin nykyinen kulttuurimme, jossa lääkäri huolehtii verestäsi, fysioterapeutti kehostasi ja psykiatri mielestäsi. Pirstaleinen lähestymistapa on tuomittu ikuiseen epätasapainoon. Aina kun paikkaat yhden vuotavan kohdan, toinen avautuu. Niinpä monet lääkkeet määrätään vain poistamaan aiemmin määrättyjen pillereiden sivuoireita. Joogit ovat jo vuosituhansia ymmärtäneet, että paikkailemalla ei voida saavuttaa tasapainoa.

Joogan kokonaisvaltaisuudessa piilee sen nerokkuus. Tästä huolimatta moderni joogamaailma osaa myös unohtaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan. 1900-luvulla luoduille joogasuuntauksille on ollut tyypillistä pudottaa joogasta pois kaikki, mikä ei ole istunut materialistiseen maailmankuvaan. Materialismi, joka painottaa materiaalisen todellisuuden ensiarvoisuutta, ei näe kokonaisia systeemejä vaan yhteen liittyviä materian palasia, kuten lihaksia ja luita. Siksi moderneissa joogasuuntauksissa on joogasta usein jäänyt jäljelle vain asanaharjoitus.

Kuuluisissa joogasutrissaan Patanjali käyttää käsitettä ”raaja” kuvaamaan joogan eri alueita. Käsite on tarkoin harkittu, sillä jos kokonaisvaltaisesta joogaperinteestä jää jäljelle pelkästään fyysinen harjoitus, filosofia tai meditaatio, systeemi on peruuttamattomasti rikottu.

Samoin kuin ihminen, myös jooga kärsii pahoin raajojen irrotessa ja systeemillä on vaikeuksia ylläpitää itseään. Tässä valossa on ironista, että juuri Patanjalin kahdeksaan raajan mukaan nimetty moderni harjoitus ylikorostaa fyysistä suoritusta.

Shakta Joogakoulussa harjoitetaan Kaula-nimistä joogasysteemiä, jota pidetään koko shaktaperinteen jalokivenä. Sanskritin sana Kaula tulee sanasta Kula, joka tarkoittaa systeemiä. Toisin kuin Patanjali, jaamme joogan kuuteen raajaan (shadanga). Kokonaisuus ratkaisee ja siksi raajojen määrällä ei ole sen suurempaa merkitystä kuin sillä, leikkaatko piirakkasi kuuteen vai kahdeksaan viipaleeseen. Asana on raajoista ensimmäinen, jota muut viisi seuraavat.

Myös asanaharjoitus on systeemi. On muodikasta puhua yksittäisten asanoiden tuomista vaikutuksista, mutta Kaula-perinteen mukaan asana saa voimansa vain osana kokonaisuutta. Emme koskaan hoida tiettyä vaivaa sitä varten räätälöidyillä asanoilla. Oire on sivuseikka, kun palautamme kehon ja mielen kokonaisuutta tasapainoon.

Shaktan eri joogasarjat tukevat toisiaan ja ovat enemmän kuin osiensa summa. Pelkkää ryhdikästä Viyayama-harjoitusta tai eteentaivutussarjaa tekemällä et tule saamaan kaipaamiasi tuloksia. Yhdessä muiden sarjojen kanssa jokainen joogatunti ottaa paikkansa osana kokonaisuutta ja joogaharjoitus saa kaipaamansa syvyyden. Kaikki muut raajat saat haltuusi osallistumalla Shaktan kursseille ja retriiteille.

Tästä saa alkunsa prosessi, jota kutsutaan joogaksi. Joogi voi tulla kokonaiseksi vain jos jooga on kokonainen.
 

 

 

Lue myös: Älä usko huuhaata
 
 

 
 
Miska Käppi on helsinkiläinen joogaopettaja. Hän on opiskellut joogaa Intiassa vuodesta 2007 asti, joista pääosan Bhagavan Shri Shanmukhan opastuksessa Shri Kali Ashramissa Etelä-Intiassa.

 
 
<< Takaisin blogiin