Tietoinen vai tiedostamaton läsnäolo?

Tietoinen vai tiedostamaton läsnäolo?

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Kaupunkikulttuuri ja uudet toimijat -sivun blogissa.
 
 

Erityisesti viime vuosina tietoisen läsnäolon (eng. mindfulness) vaikutukset mielenterveyteen ovat herättäneet mielenkiintoa akateemisessa maailmassa ja tietoisuustaitojen suurtutkimuksista uutisoidaan tasaiseen tahtiin valtakunnan ykkösmedioissa, esimerkiksi Helsingin Sanomissa. Tietoisen läsnäolon tekniikoille on nykyään valtavasti kysyntää ja aihe on läsnä myös Piilopuistossa.

Olen käyttänyt kolmanneksen elämästäni opiskellessani traditionaalisten jooga- ja meditaatiomestareiden ohjauksessa ympäri Etelä-Aasiaa. Kokeiltuani kaikkea mahdollista klassisista tietoisen läsnäolon tekniikoista rankkoihin joogatreeneihin, löysin Etelä-Intiasta vielä elävän traditionaalisen koulukunnan. Tämä Kaula-niminen koulukunta näytti ymmärtävän tietoisen läsnäolon perustan – mutta täysin toisella tavalla kuin mihin olin aiemmin tottunut. Tietoisen läsnäolon sijaan huomio vietiinkin tiedostamattomaan.

Koko länsimaisen psykologian voidaan sanoa alkaneen yksinkertaisesta oivalluksesta: merkittävä osa meitä ohjaavista toiminnoista tapahtuu tiedostamattomasti. Kehon automaattisten toimintojen, kuten hengityksen ja ruoansulatuksen lisäksi tiedostamaton ohjaa käyttäytymistämme. Niin käyttäytymisemme ihmissuhteissa kuin erilaiset riippuvuudetkin ovat tiedostamattoman ohjaamia. Klassisen psykologian mukaan tietoinen mieli on ruorissa vain silloin tällöin, kun vaikeasti ohjattava laiva kääntyilee tiedostamattoman aalloilla.

Voidaanko tiedostamatonta sitten muuttaa? Tietoisesti se on yhtä mahdotonta kuin oikealla kädellä oikeaan käteen tarttuminen. Uskon, että traditionaalisella joogalla on paljon tarjottavaa tähän keskusteluun. Nämä ongelmat ovat olleet Intiassa läsnä ikuisuuksia ja jooga onkin eräänlainen tiede siitä, kuinka oveluudella ja älyllä voimme päästä käsiksi tiedostamattoman valtamereen ja muuttaa käyttäytymisemme perustavimpia malleja. Tärkeä osa menetelmää on ymmärrys siitä, kuinka perusteellisesti tiedostamaton on läsnä nimenomaan kehoissamme. Kukapa ei olisi huomannut stressin varastoituvan hartioihinsa tai tuntenut perhosia vatsassa ennen stressaavaa tilannetta.

Jooga ei jaa mieltä ja kehoa eri lokeroihin, vaan työskentelee samanaikaisesti kolikon molempien puolien kanssa. Hyödyntämällä sekä kehoa että mieltä, jooga tarjoaa avaimet tiedostamattoman muuttamiseen. Joogamatosta kehkeytyy hiljalleen laboratorio, jossa viet itsesi eri asentoihin lähes tiedostamattomasti, täysin rentoutuen. Tästä seuraa pian itseään ruokkiva ketjureaktio, jossa kehoon varastoituneet jännitystilat, pelot ja neuroosit poistuvat, tuoden mielenrauhaa ja vapauden tunnetta. Kehitys toimii myös toisin päin: vapautuneen mielen ansiosta keho palauttaa kaiken aikaa liikkuvuuttaan ja terveyttään.

Traditionaalisen joogan tulokset puhuvat puolestaan, mutta toistaiseksi hyödyistä on päässyt nauttimaan vain pieni joukko ihmisiä. Tieteellistä tutkimusta aiheesta on valitettavasti vielä hyvin vähän. Toisaalta harjoitus, joka on hionut muotoaan läpi tuhansien vuosien, voi olla kulkenut kuin huomaamatta läpi hyvinkin perusteellisen seulan.

 
 
Lue myös: Minä olen – Kahtiajaettu mieli ja keho

 
 

 
 
Miska Käppi on helsinkiläinen joogaopettaja. Hän on opiskellut joogaa Intiassa vuodesta 2007 asti, joista pääosan Bhagavan Shri Shanmukhan opastuksessa Shri Kali Ashramissa Etelä-Intiassa.

 
 
<< Takaisin blogiin