Suomalainen media on viime viikkoina käsitellyt jokasyksyistä suosikkiaihettaan, liikuntaa ja elämäntapojen muutosta. Erityisen mielenkiintoinen artikkeli traditionaalisen joogan näkökulmasta ilmestyi Helsingin Sanomien terveyssivuilla torstaina 21.8. Hesarin artikkeli “Näin kuntoilet itsesi endorfiinipöllyyn” lähestyy kuntoilua elimistön välittäjäaineiden kautta. Juttu tarjoaa aloittelijallekin vinkit euforisen endorfiinihumalan tunteen saavuttamiseen kovan treenin avulla. Tämä ei tosin ole välttämättä mitään lastenleikkiä, vaan erikoislääkäri Arja Uusitalo arvioi, että “huonokuntoisen pitää liikkua jopa pari kuukautta ennen kuin jaksaa urheilla itsensä endorfiinieuforiaan”. Kaltaiseni vuosikymmenen joogan parissa viettäneen lukijan artikkeli pysäytti kuitenkin miettimään aihetta aivan toisesta näkökulmasta. Eikö kenellekään ole kerrottu, että oikotie endorfiinitaivaaseen on keksitty jo aikoja sitten?
Endorfiinit kuuluvat hyvää oloa tuottaviin hormoneihin ja elimistö tuottaa näitä morfiinin kaltaisia aineita muun muassa vaikeissa stressitilanteissa. Nykyään vallalla olevan käsityksen mukaan tehokkaimpia tapoja nauttia näistä miellyttävistä aineista on altistaa keho kovan rasituksen tai stressin alaiseksi. Epäilemättä kovan rasituksen jälkeinen autuas olo on tunnettu aina kaikissa kulttuureissa, ja intialainen lääketiede yhtenä maailman vanhimmista lääketieteen muodoista ei ole poikkeus tämän suhteen. Jooga käytäntöön perustuvana tieteenä on aina hyödyntänyt näitä ajatuksia menetelmissään. On tosin totta, että länsimaalainen kuntoilukulttuuri on vaivihkaa hiipinyt joogankin maailmaan ja, että moderneissa joogamuodoissa voi olla kyse hyvinkin rankasta treenistä. Traditionaalisen joogan tärkeimpiä päämääriä on kuitenkin alunperin ollut nimenomaan saavuttaa rasitusta seuraavat positiiviset vaikutukset saattamatta vartaloa stressitilaan.
Opiskellessani joogaa tästä näkökulmasta olen ollut toistuvasti ällikällä lyöty siitä, kuinka älykkäästi rakennettu joogaharjoitus voi lähettää juuri toivotun signaalin umpieritysjärjestelmälle, joka on vastuussa elimistömme välittäjäaineiden tasapainosta. Tällöin harjoituksesta tulee jotain aivan muuta kuin vain fyysistä treeniä, ja tulokset hätkähdyttävät. Jooga on tiede, joka ratkaisee ongelmat mahdollisimman hienovaraisella tasolla ja antaa hyötyjen kasaantua kaikkiin ylempiin kerroksiin. Traditionaalinen jooga ymmärtää kysyä olennaiset kysymykset kehon systeemiemme ymmärtämiseksi. Kuinka hengitys vaikuttaa kehon hormonitasapainoon? Miten vartalon eri asennot voivat stimuloida rauhasten toimintaa? Mikä on lantion pohjan tai pallean rooli tässä kaikessa?
Valaisemme muun muassa näitä kysymyksiä Shakta Joogakoulun tulevilla joogakursseilla. Ja vaikka et haluaisikaan tietää yksityiskohtia, voit aina ottaa oikotien endorfiinitaivaaseen syyskuussa alkavilla päivittäisillä joogatunneillamme.
Katso myös: Tietoinen vai tiedostamaton läsnäolo?
Miska Käppi
Miska Käppi on helsinkiläinen joogaopettaja. Hän on opiskellut joogaa Intiassa vuodesta 2007 asti, joista pääosan Bhagavan Shri Shanmukhan opastuksessa Shri Kali Ashramissa Etelä-Intiassa.