Olemme tottuneet mieltämään kehon ja mielen erillisiksi kokonaisuuksiksi, joilla on omat toimintonsa ja tarkoituksensa. Tämä länsimaiselle filosofialle ominainen ajatustapa, jota kutsutaan dualismiksi, on ollut myös modernin tieteen perupilareita jo satoja vuosia. Mutta mistä tämä käsitys on peräisin?
Dualismin isäksi tituleerataan usein ranskalainen filosofi René Descartes (1596-1650). Filosofoinnin ohella hän kunnostautui myös lahjakkaana matemaatikkona ja kirjailijana. Psykologian oppiala perustettiin myöhemmin osin juuri Descartesin ajatuksiin perustuen.
Monille Descartesin filosofia tiivistyy hänen kuuluisimpaan lausahdukseen: cogito ergo sum, ”ajattelen, siis olen”. Descartes ei heittänyt tätä väitettä fiilispohjalta, vaan kyseessä on pitkän ja perusteellisen päättelyketjun lopputulema. Hänelle oli nimittäin ominaista epäillä kaikkia aistihavaintoja. Mietiskeltyään asiaa perinpohjaisesti, hän päätyi siihen tulokseen, että vaikka kaikkia aistihavaintoja voitaisiin epäillä, on oltava jotain, mikä on epäilyksen tuolla puolen.
Tutkielmassaan Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta Descartes vie epäilynsä äärimmäisyyksiin. Hän luo ajatuskokeen, jossa hän kehottaa meitä kuvittelemaan, että maailmaa hallitsee ilkeä demoni, jonka luomissa harhakuvissa me kaikki elämme. Niinpä kaikki aistikokemuksemme, siis demonin luomat harhat, tulisi asettaa epäilyksen alaiseksi. Asetettuamme kaiken epäilyksen alaiseksi, mitä jää jäljelle? Itse epäilijä. Descartesin mukaan kykymme epäillä myös harhoja luovan demonin olemassaoloa todistaa, että me olemme todella olemassa.
Tämä voi mennä yli hilseen, mutta asian voi esittää toisinkin. Filosofi Alexander Rosenbergin ajatuskokeessa heräämme sairaalasta onnettomuuden jälkeen. Voimme hyvin kuvitella, että heräämme niin, että raajamme puuttuvat. Voimme jopa kuvitella, että heräämme ja aivomme puuttuvat. Mutta emme voi kuvitella heräävämme sairaalasta niin, että mielemme puuttuu, sillä kuka silloin heräisi?
Mieli ja ruumis ovatkin Descartesin ajattelun ytimessä. Descartes perustaa kaiken dualismiin, siis mielen ja ruumiin jakoon. Hän näki, että ainoastaan jakamalla asioita, voidaan saavuttaa totuus niistä. Descartesista lähtien länsimainen tiede onkin edennyt pitkälti jakamalla asioita pienempiin ja pienempiin osasiin ja kokoamalla niitä luetteloihin.
Descartesin virhe
Joogassa ja koko traditionaalisessa maailmassa asia on nähty toisin. Ihminen ja maailmankaikkeus nähdään kokonaisuutena, joka ei palaudu osasiinsa. Emmehän voi esimerkiksi kertoa ihmisestä tai eläimestä paljoakaan pelkästään analysoimalla atomeja ja molykyylejä, joista tämä muodostuu.
Joogi ei koskaan jaa mieltään ja ruumistaan erilliseksi kokonaisuudeksi eikä voisi kuvitellakaan määrittävänsä itseään ajatuksiensa kautta. Joogatessa uiskentelemme tiedostamattoman valtameressä, paikassa jossa olemassaolomme perusta ei millään tapaa lepää ajatuksiemme varassa.
Ihan arkipäivän tasolla Descartesin virheen voi huomata siitä, miten keho ja mieli toimivat yhtenä saumattomana kokonaisuutena. Stressaantunut mieli saa aina kumppanikseen jännittyneen kehon. Vastaavasti kun kehosi rentoutuu, koko olemuksesi rentoutuu. Ajatus kulkee selkeästi kun kehosi on tasapainossa. Onkin merkillepantavaa, että vaikka Descartes uskoi vahvasti mielen ja ruumiin jakoon, hän ei koskaan kyennyt tyydyttävästi ratkaisemaan, miten nämä todellisuudessa ovat yhteydessä keskenään.
Descartes tarkensi kuuluisaa lausahdustaan myöhemmin, sillä hän pelkäsi ihmisten ymmärtävän sanan cogito viittaavan pelkästään loogiseen ajatteluun ja johtopäätösten tekemiseen. Siksi hän muovasi lausetta muotoon: ”Minä olen, minä olen olemassa”. Descartesille tämä vaikeaselkoinen lause ilmensi edelleen ajattelua kaiken olemisen lähtökohtana: ”on ajatuksia, siis olen olemassa”.
Joogaperinteen näkökulmasta Descartesin lauseen voisi myös ymmärtää toisin. Ollessani juuri sellaisena kuin olen, vaikkapa makoilemassa unen rajamailla Šava asanassa, olen todella olemassa. Jopa ilman ajatuksia.
Lue myös: Tulsi: kaikkien yrttien kuningatar
Otto Kronqvist
Otto Kronqvist opettaa joogaa ja asuu Helsingissä. Hän on valmistunut valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta ja sen jälkeen laajentanut perspektiiviään Shri Kali Ashramissa Etelä-Intiassa.
