Sikspäkki ja joogapeppu ovat sijoituksia, joiden saavuttamiseksi moni on valmis uhraamaan paljon aikaa ja rahaa. Oletko koskaan pohtinut, mitä muuta saatat uhrata treenaamalla itsesi huippukuntoon?
En missään nimessä väitä, että kehostaan huolehtiminen on huono idea. Sen sijaan haluan puuttua naiiviin näkemykseen, jonka mukaan kehon rasittaminen ja sen suoranainen rankaisu olisi toimivin tapa edetä tällä tiellä. On tietysti totta että rasitus ja liike on tärkeä osa kehonhuoltoa, mutta sen ei ole syytä antaa hämärtää kaikkein tärkeintä tosiasiaa: sinä et ole robotti, vaan elävä olento. Olet ihminen, jolla on mieli.
Kaikki tekemäsi varastoituu mielesi syvimpiin kerroksiin ja muuttaa sinua. Aina kun poikkeat kotimatkalla suklaaostoksille, teet todennäköisemmin saman myös tulevaisuudessa. Kun et menetä malttiasi tiukassa paikassa, laitat jäitä hattuun todennäköisemmin myös tulevaisuudessa. Riittävän monen toiston jälkeen voidaan alkaa puhua tavasta. Tapa muuttuu riippuvuudeksi, kun et enää voi lopettaa sitä vaikka haluaisitkin.
Muista tämä kun suuntaat joogatunnille, lenkkipolulle tai kuntosalille. Harjoituksesta voi nimittäin huomaamattasi tulla vain tapa rankaista itseäsi ja vahvistaa negatiivista omakuvaa. Mitä hyötyä ylipäätään on upeasta vartalosta jos saat sen toistamalla itsellesi lukemattomia kertoja: ”En pidä sinusta”?
Vuosien aikana olen opettanut perinteistä joogamenetelmää tuhansille suomalaisille. Vaikeimmat ongelmat eivät ole koskaan liittyneet harjoituksen fyysiseen vaativuuteen. Ylivoimaisesti haasteellisinta on ollut kannustaa ihmisiä tekemään harjoitus rakkaudesta ja arvostuksesta itseään kohtaan. Useimmille tämä on täysin ennenkuulumatonta!
Joogatunnille saavutaan valmiina suoritukseen. Se tuo joskus mieleen yleisurheilijoiden lämmittelyt juuri ennen lähtölaukausta. Joogasta halutaan tehdä hieno suoritus. Suorittamalla taas halutaan tehdä vaikutus muihin, ja ennen kaikkea itseensä! Mutta mitä oikeastaan tuolloin kerrot itsellesi? Kilpailemalla ja vertailemalla itseäsi muihin, saa tiedostamaton mielesi kerta kerran jälkeen viestin: ”Et kelpaa. Et ole tarpeeksi hyvä.” Jos tästä tulee tapa, siitä luopuminen voi vaatia pitkiä ponnisteluja.
Opettajani Bhagavan antoi minulle aikoinaan tärkeän ohjeen aloittaessani joogaopintojani.
”Älä odota, että joskus tulisit mestariksi. Aloita mestarina! Tiedätkö ylipäätään mikä on mestari?”
Myönsin, että en osannut määritellä kyseistä sanaa. Olin varma, että joogan suhteen olin vielä keltanokka.
”Mestari ei etsi muiden hyväksyntää, vaan riittää aina itselleen ja kulkee omaa polkuaan itsevarmana. Älä vertaa itseäsi muihin. Paras aloittaa niin. Myöhemmin sen muuttaminen tulee olemaan paljon vaikeampaa. Mitä tahansa teetkin, tulet siinä ennen pitkää hyväksi.”
Siitä tosiaankin oli hyvä aloittaa. Suosittelen samaa sinulle. Seuraavan kerran kun sukellat joogatunnilla syvälle tiedostamattomaasi, mikset jättäisi sinne juuri haluamaasi viestiä:
“Arvostan sinua.”
Lue myös: Jooga, oikotie endorfiinitaivaaseen?
Miska Käppi
Miska Käppi on helsinkiläinen joogaopettaja. Hän on opiskellut joogaa Intiassa vuodesta 2007 asti, joista pääosan Bhagavan Shri Shanmukhan opastuksessa Shri Kali Ashramissa Etelä-Intiassa.
